Näin sinut kaukaa.
Seisoit sateessa, täysin ajatuksissasi. 
Kävelin kevyin askelin taaksesi, kiedoin käteni ympärillesi. 
Hiljaa suutelin kaulaasi. 
Havahduit, käännyit minuun päin. 
Näin hymyn kasvoillasi.
Hymyn, joka on maailman kaunein. 
Hymyn, joka valaisee koko maailman.
Silmäsi olivat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet.
Viattomassa katseessasi oli niin paljon toivoa. 
Hetken vain katsoimme toisiamme. 
Sen hetken olisin toivonut kestävän ikuisuuden. 
Silmäkulmastasi valui kyynel.
Tiesin sen olevan onnesta.
Hiljaa varoen laitoit kätesi kaulani ympärille.
Siinä me kaksi seisoimme.
Onnellisina.